Anne Lindellin uni muslimeista ja venäläisistä heinäkuussa 2010
Anne Lindell, 18.5.2011
(
Tämä on kopioitu Jouko Pihon profetia 2 sivulta )Tämän sivuston löytyminen oli minulle tosi iloinen yllätys, ja laitoin tänne kevättalvella ensimmäisen kirjoituksenikin, enneuneni Saksan Westfalenista. Tänään kävin taasen sivustolla, ja heti melkein ensimmäiseksi oli Jyrki Mannisen 2 enneunta aivan samasta aiheesta kuin itsekin olin nähnyt unessa viime kesänä. Selkäpiitäni karmi: Venäjä valloittaa tai ainakin miehittää puolet Suomesta ja ilmeisesti jopa valtakuntien rajaviivakin oli samanlainen meidän molempien unessa, ja mikä uskomattominta, molempien enneunissa Suomi ei lähtisi puolustautumaan ja vastahyökkäykseen vaan antautuisi ilman verenluovutusta.
Näin nämä kaksi enneunta peräkkäisinä öinä heinäkuussa v. 2010. Molemmat unet olivat lyhyitä, mutta heräsin oitis unennäön jälkeen molemmilla kerroilla keskellä valoista kesäyötä ja minulla oli vaikeata nukahtaa uudestaan, sillä ajattelin näkemääni unta ja mietiskelin sen merkitystä.
Ensimmäinen uni: Muslimit ja venäläiset
Olin unessa yksin kotonani ja ilmeisesti unessa
kyseessä oli lämmin elokuun
loppupuoli ... hieman syksyä oli jo ilmassa ja
illat olivat jo pimenemässä. Istuin ruokasalissa syömässä, kun ulkoa kuului
pelottavia ja hätäisiä ääniä ... kuin joitakin ihmisiä liikkuisi nopeasti ja
hengästyneenä aivan lähellä kotiani ... aivan kuin etsien ja samalla paeten.
Eräs mieshenkilö koputti ruokasalini ikkunaan ja viittoili avaamaan ulko-oven
(ovi oli lukossa). Raotin ovea ja tämä henkilö (ilmeisesti kyläläisiä) kehotti
minua paikallisella ruotsinkielen murteella pakenemaan heti: ”Ota vain kaikkein
välttämättömin mukaan ja sen verran kuin saat ahdattua autoosi. Älä pakene
maanteitä, vaan aja autollasi metsään farmille päin ja jonkin matkan päästä
käännyt oikealle ja aja niin kauan eteenpäin että näet muita.. Älä unohda
juomavettä, koska voi olla että joudutaan piileskelemään kauan ... vihollinen on
aivan kulmilla."
Otin miehen puheet todesta ja aloin heti tehdä niin kuin hän kehotti. Yritin
pitää ajatukset hallinnassa, vaikka kauhu ja pelko miltei lamaannuttivat minut.
Pakkasin unessa kaikkea mahdollista mukaan ja kanniskelin tavaroita juoksujalkaa
autooni. Iltapäivä oli jo taittumassa iltaan kun tajusin ajankulun ja mietin,
ehdinkö lainkaan pakenemaan vihollisilta. Sisällä vielä pakatessani ja näissä
ajatuksissa kysyin ääneen Jumalalta, että näytä minulle mitä on tulossa ...
kerro mikä on tuo vihollinen? Samassa kuulin aivan selvästi, kuinka minua
käskettiin menemään etelänpuoleisen apukeittiön ikkunan ääreen, koska kohta
minulle näytettäisiin vihollinen. Tein kuten käskettiin, ja yhtäkkiä näin,
kuinka iltaruskon punaisiksi värjäämistä pilvistä alkoi horisontissa muodostua
kuin näkynä jonkinlainen sotajoukko, joka lähestyi hevosilla ratsastaen hurjaa
vauhtia. Kun tuo sotajoukko oli tarpeeksi lähellä näin heidän vaatetuksensa ja
ilmeensä. Verenhimo ja tappamisenhalunkiilto silmissä ja sapeleita heilutellen
tuo hurja joukko lähestyi taloani ... kuin muinaiset muslimit konsanaan
punavalkoisten turbaanien liinanpäät niskassa liehuen ja heidän edellään juoksi
maastopukuisia sotilaita ”uraa”-huutoa huutaen.
Heräsin kesken unen, sillä näkemäni muslimiratsastajien ja sotilaitten kohtaus (kuin filminauhalta) oli niin kammottava, että sydämeni tykytti rinnassa ja olin hiestä märkä. Tajusin, että unessa oli kyseessä sota, ja että muslimit aloittavat sen etelästä päin ja että se leviää hyvin nopeasti Venäjän kautta myös Suomeen, mutta että me emme taistele, vaan pakenemme. Ilmeisesti Venäjän ylivoima on niin suuri, että tajuamme, että verenluovutus ja ihmishenkien menettäminen ei ole järkevää, vaan vetäydymme.
_______________________________________________________________________________________________
Anne Lindellin uni bunkkerista heinäkuussa 2010
Toinen uni: Bunkkeri
Seuraavana yönä olin unessa taasen yksin kotona ja
seisoin alakerran eteisaulassa ja minut käskettiin menemään kellariin, joka on
talomme pinta-alaltaan laajin kerros. Kellarimme oli unessa vielä keskeneräinen,
kuten se on vielä tänäkin hetkenä kun kirjoitan tätä. Unessa seuraani liittyi
löysiin, vaaleisiin, pellavantapaisiin pitkiin housuihin, paitaan ja pitkään
liiviin ja valkoisiin kenkiin pukeutunut keski-ikäinen mies, joka selitti
minulle miten kellarin remontti tulee tehdä. Hänellä oli mukanaan rullalla
kainalossaan suuria pohjapiirrosarkkeja talostani ja tontistani ja Pohjoismaiden
kartta, jossa näkyi myös osa Venäjää. Hän selitti tuiki tarkkaan tonttini
pohjapiirrosta näyttäen myös taloni ympärillä olevien peltojen käytön ja sen
miten ja miten niitä on viljeltävä, ja hän vaatimalla vaati, että tajuaisin,
että taloni huushollin tulee olla
omavarainen veden ja sähkön suhteen, ja siksi pihakaivo on saatava kuntoon
ja se on naamioitava maakummulla näkymättömäksi ja äänettömäksi, ja siihen on
asennettava sähköinen pumppu ja vesijohto on rakennettava suoraan kellariin.
Ilmanvaihto- ja poistoputket on rakennettava ja naamioitava lähelle pellonreunaa
seisovaa isoa koivua. Pihalle pohjoisen puoleisen pellon reunaan on rakennettava
sellainen tuulimylly, jollaisia oli aikoinaan Amerikan Keski-Lännessä. Tästä
tuulimyllystä tulee vetää valesähköjohto talonpäätyyn, joka katkaistaan
vihollisen harhauttamiseksi. Oikea sähkökaapeli on vedettävä maan alta suoraan
kellariin. Omaa sähkön tuotantoa tarvitaan, sillä vihollinen tulle tuhoamaan
kautta maan sähköntuotantolaitoksia ja miltei kokonaan sähköverkoston.
Vihollisen harhauttamiseksi on kellarin olemassaolo salattava (nyt hän otti
esille taloni pohjapiirrokset) ja siksi on alakerran aulasta kellarin menevään
rappukäytävään rakennettava valekomero, jossa on valesähkökaappi ja veden ja
lämmönjakeluun tarkoitetut tekniset laitteet, jotka tietenkin ovat sen näköiset,
että ne on myös tahallaan tuhottu. Talo tulee olla asumattoman näköinen, sillä
Venäjältä tullut vihollinen asettuu jopa joksikin aikaa itse taloon asumaan. Nyt
hän näytti Pohjoismaiden karttaa. Pohjois-Suomi
ja Venäjä oli väritetty samanvärisiksi ... punaiseksi. Taloa pidetään jonkin
aikaa sotilastukikohtana ja muutenkin sitä tarkkaillaan, koska vihollinen
epäilee, että sinne sijoittuu pakolaisia ja kaiken kukkuraksi jopa juutalaisia.
Kaikki kellarin kivijalassa olevat pienet ikkunat on muurattava umpeen ja
kivijalka on rapattava kaikkialta samanlaiseksi, jotta kellarin olemassaolo
pysyy täysin salaisena. Kellarin idänpuoleiseen ja ainoaan ulkopuoliseen
sisäänkäyntiin tulee rakentaa valemaakellari, jolloin kellarista voi kulkea
sisään ja ulos maakellarin takahyllyiksi naamioidusta salaovesta.
....................................
Oma kommenttini heinäkuussa 2010.
Silloin aikoinaan kun suunnittelin itse omakotitaloani, niin minulle tuli pakkomielle rakentaa kellarikerros kaikista laajimmaksi (122 m2) ja täysin ympärikatetuksi betonibunkkeriksi. Vain alakerran aulasta on n. 15,5 m x 1m kokoinen aukko, joka todellakin voidaan unessa saamieni ohjeitten mukaan helposti naamioida ja paikalle rakentaa valekomero ja kellarissa on myös ulko-ovi.
Näistä kahdesta peräkkäisinä öinä nähdyistä
unistani saa sellaisen käsityksen, että sodan aloittavat Lähi-Idässä muslimit ja
ehkäpä samanaikaisesti monessa eri muslimimaassa ja että tähän sotaan yhtyisi
tai tätä laajaa sotaa apuna käyttäen Venäjä hyökkäisi Suomeen, mutta
näyttäisi siltä, että emme taistele vaan pakenemme ja piiloudumme metsiin tai
painumme maan alle.
Tajusin, että enneunieni mukaan tulen sijoittamaan itseni ja muutaman muun
suomalaisen henkilön lisäksi kymmenittäin juutalaisia pakolaisia omakotitaloni
kellariin. Sain sellaisen käsityksen, että tämä todella paha sotatilanne
syntyisi maailmalla muutaman vuoden kuluttua - eli ehkä jo vuonna 2012.
Kuitenkin mieltäni rauhoitti se seikka, että Suomessa ei käytäisi verisiä
taisteluita, vaan suomalaiset ymmärtäisivät perääntyä, piiloutua ja väistyä,
koska sotatilanne ei kestäisi kauan, ja vain osa Suomea miehitettäisiin: kun
katsoin tuota Suomen karttaa, niin ”hameosa” Suomea olisi edelleen suomalaisten
hallussa, ja että pohjoisosa
Suomea rajaviivasta vinosti alaspäin Raahe-Iisalmi-Joensuu –linjaa kuuluisi
venäläisten hallinta-alueeseen.