Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
(Luuk 12:33)

Mehän ymmärrämme ettei Jeesus puhunut tässä luonnollisesta lompakon kulumisesta, vaan lompakon sisällön loppumisesta, vähän niinkuin runsauden sarvi.

Samoin loppumaton aarre, ei tässä kohdin tarkoita vain sitä että meillä on aarre taivaassa kuolemamme jälkeen, vaan että nyt kun myymme ylimääräiset talot, osakkeeet jne.
ja annamme rahaa köyhille tai seurakunnalle, niin meillä on “pankkitili” pankissa joka ei voi mennä konkurssiin ja eikä raha menetä arvoansa, täydellinen murtosuoja jne.
Tätä aikaa varten “loppumaton aarre”, että kun sitten tarvitsemme täällä maan päällä, niin on aina pankki avoinna sekä korkokin on hyvä “pudistettu ja sullottu” annetaan takaisin.

Emme me taivaissa rahaa tarvitse vaan täällä, ja siitä nyt tämä jae puhuu, nyt tässä ajassa tarvitsemme rahaa ynm. kysymys on vai siitä että uskommeko Jeesuksen sanat.