( Entä nyt ? )

Tukholmassa odottivat pitkät jonot monta tuntia, ennenkuin kokoukset alkoivat, päästäkseen sisään. Huoneistoon mahtui 1,800 henkilöä. Suuret joukot saivat seisoa ulkona joka kokouksen aikana, mutta tunti tunnin jälkeen odotettiin tilaisuutta päästä sisään, jos joku meni ulos. Siellä nähtiin rampa mies, jonka koko ruumis vapisi, hänet nostettiin korokkeelle (hänen takanaan odotti 5 tahi 600 vuoroaan). Mies voideltiin öljyllä, ja kädet pantiin hänen päällensä Jeesuksen nimessä. Hän vapisi vielä. Sitten hän päästi toisen kainalosauvoistaan ja hetken kuluttua toisen. Vieläkin hän vapisi, mutta sitten hän otti ensimmäisen askeleen Jeesuksen nimessä. Käykö se? Hän nostaa yhden jalan ja sitten toisen, ja nyt hän kulkee korokkeen ympäri. Katselijat riemuitsevat hänen kanssaan. Nyt hän kävelee salin ympäri. Halleluja!
Tässä kokouksessa huusi eräs nainen alituiseen. Saarnaaja pyysi häntä vaikenemaan, mutta sensijaan hän nousi tuolille, heilutti käsiään ja huusi: “Minä olen parantunut, minä olen parantunut! Minulla oli syöpä suussa, ja olin pelastumaton, mutta kokouksen aikana, kun kuuntelin Jumalan sanaa, Jumala pelasti minut ja paransi syövän suustani!” Jälleen hän huusi: “Minä olen pelastettu, minä olen pelastettu! Minä olen parantunut syövästä!” Hän oli aivan suunniltaan. Ihmiset vuoroin nauroivat ja huusivat.
Eräs toinen nainen istui tuolilla kokouksen aikana kykenemättä liikuttamaan itseään, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Hän sai kokea saman kuin sadat toisetkin. Hän nousi ylös ja katseli ympärilleen, ihmetellen, eikö kaikki kuitenkin ollut vain unta. Äkkiä hän naurahti ja sanoi: “Minun jalkani on terve.” Jälkeenpäin hän sanoi: “Minä en ole pelastettu”, ja kyyneleet vuotivat hänen kasvojaan pitkin. Myöhemmin hänen puolestaan rukoiltiin, ja hän jätti kokouksen pelastettuna, parantuneena ja onnellisena. Mikä ihmeellinen Vapahtaja meillä onkaan! Kunnia olkoon Hänen pyhälle nimelleen!

Kirjasta “Kasvava usko” Smith Wigglesworth