Kirjasta “Voittava rukous”
Jos Hänen sanansa pysyvät
meissä, meillä on perusta, jonka päällä voimme seistä.
Kerran menin rukoilemaan erään naisevankelistan
puolesta Fort Worthissa Teksasissa. Monet ihmiset olivat pelastuneet ja täyttyneet Pyhällä Hengellä hänen kauttaan.
Hän oli tuolloin 82-vuotias, ja hänelle oli tehty leikkaus,
jossa hänen ruumiistaan löydettiin seitsemän syöpäkasvainta. Lääkärit olivat vain ommelleet leikkaushaavat kiinni ja sanoneet hänelle, että hänellä ei ollut paljon elinaikaa jäljellä.
Monta kuukautta oli vierähtänyt, mutta nainen oli edelleen elossa, joskin vuoteenomana. Keskustellessani hänen
kanssaan hän sanoi olevansa kyllin vanha kuolemaan.
Mutta oli meitäkin, jotka sanoimme, että hänen pitäisi antaa Jumalan parantaa hänet ensin, sillä jos hän eläisi, hän voisi vielä voittaa monta sielua Jumalalle. Sitten luimme hänelle Sananl. 4:20-22:n, jakeet, ja
kehotimme häntä kuvittelemaan itsensä terveenä ja julistamassa Sanaa.
Tapasin samaisen naisen kahdeksan kuukautta
myöhemmin, kun hän oli pitämässä evankelioimiskokouksia.
Hän tuli luokseni yhden kokouksen aikana, kietoi kätensä
ympärilleni ja syleili minua. Minä pelästyin hieman, ja silloin hän tajusi, etten minä tunnistanut häntä. Hän näytti niin erilaiselta, koska hänen painonsa oli noussut ja hän näytti voivan erittäin hyvin. Hän sanoi iloitsevansa siitä, että me emme olleet antaneet hänen kuolla. Hän oli tehnyt juuri niin kuin me kehotimme häntä. Hän oli alkanut nähdä itsensä terveenä ja nyt hän oli taas liikkeellä tekemässä Jumalan valtakunnan työtä. Hän oli suunnitellut evankelioimiskokouksia koko kesäksi.
Kuulin myöhemmin, että nainen eli 92-vuotiaaksi. Hän ei kuollut syöpään, vaan hän sain tehdä vielä monet vuodet hedelmällistä työtä Herralle. Ennen parantumistaan hän oli nähnyt itsensä kuolleena. Mutta me saimme hänet näkemään, että hänellä oli se, mitä Jumala oli varannut hänelle. Meidän täytyy nähdä mielessämme, että meillä on se, mitä olemme pyytäneet.
Sananlaskut 4:20-22
20. Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. 21. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; 22. sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.