Kun synnyin olin ensimmäiset puolitoista vuotta sofialehdon lastenkodissa, sillä isäni oli toivonut tyttöä eikä halunnut kolmatta poikaa, kun asuntonamme oli vaasankatu 17 puutalon hellahuone 15 neliöä, eikä vessaa eikä vettä, mutta sitten minut otettiin kotiin kun siskoni syntyi ja sain paljon rakkautta äidiltäni, kun olin joutunut olemaan poissa, ja rakastin äitiäni enemmän kuin mitään muuta, vaikka ymmärsin sen vasta silloin kun hän kuoli ollessani 16 vuotias, silloin kaduin sitä ainoaa kertaa jolloin olin kerran sanonut rumasti äidilleni kaksi sanaa, ja vaikka vain kerran elämässäni näin tein, niin se tuntui tosi pahalta.

Kun olin melkein 20 vuotias niin 21 vuotias, rakas veljeni kuoli, ja kaduin sitä kun en ollut tarpeeksi rakkaudellinen hänelle.

1977 ensimmäinen lapsemme kuoli kohtuun 8 kk ja vaimoni joutui synnyttämään kuolleen pojan, ja tietenkin se oli rankempaa hänelle, minä taas säälin vaimoani, nyt vielä paljon enemmän.

Isäni kuoli kun olin 40 vuotias, mutta siihen liittyi se etttä hän sai uskon Jeesukseen, ja se antoi hyvän toivon.

kun sitten 45 vuotiaana 20 vuotias vanhin tyttäremme kuoli, kaduin sitä kun 5 päivää aikaisemmin Jumala kehoitti minua menemään hänen luokseen ja sanomaan että rakastan häntä ja hän voi tulla kotiin milloin vaan. (sillä hän asui avoliitossa ja mies pahoinpiteli häntä, ja hän löytyi aamulla lakanaan hirttäytyneenä) kaduin kun en mennyt, vaan ajattelin tekeväni sen myöhemmin, mutta se oli liian myöhäistä.

Kaikkeen näihin liittyi paljon surua ja katumusta.
Mutta milloinkaan en ole surrut ja ikävöinyt niin paljon kun nyt vaimoni kuollessa 45 avioliittovuoden jälkeen, sillä hän oli uskomattoman hyvä lahja Jumalalta elämääni.
Vaimoni ei koskaan nalkuttanut tai moittinut minua, vaan uskoi täysin raamattuun ja noudatti sen periaatteita avioliitossamme.Hän oli jalo, uhrautuvainen, lempeä, ahkera, nöyrä ja vaatimaton vaikka oli näkijä, hän valitsi olla kotinsa hoitaja, synnytäen 10 lasta joista 2 on nyt taivaassa ja toiset 8 uskossa Jeesukseen Kristukseen, mutta ennen kaikkea sain kokea hänen sulosuuttaan ja rakkauttaan elämässäni.
Nyt suren kun en voi enää kertoa kuinka paljon rakastan häntä, enkä voi tehdä tai hankkia mitään hyvää hänelle enää.
En koskaan lupaa Jumalalle mitään, olin vain aikoinaan luvannut Jumalalle etten koskaan tee huorin, ja nyt lisäsin lupauksen etten koskaan enää mene avioliittoon, sillä rakastan vaimoani niin valtavasti. Ellei Jumalan Sana olisi ollut lohduttajani niin olisin menehtynyt suruun. Nyt olen onnellinen siitä että vaimoni on tosi onnellinen ja lopullisesti täydellisesti turvassa kaikelta pahalta. Nämä Raamatun sanat ovat tosia:

Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
2 Kirje korinttilaisille 5:1-8

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
1 Kirje tessalonikalaisille 4:13-18

Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.
Kirje filippiläisille 1:21-24

Ja Martta sanoi Jeesukselle: “Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot.” Jeesus sanoi hänelle: “Sinun veljesi on nouseva ylös”. Martta sanoi hänelle: “Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä”. Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Johanneksen evankeliumi 11:21-26

Niin Jeesus sanoi hänelle: “Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.“
Luukkaan evankeliumi 23:43

Minua lohdutti kun katsoin videon, jossa vaimo heräsi vähäksi aikaa kuolleista ja sanoi miehelleen että hän sai tulla vielä kertomaan että hän saa olla vastassa kun hänen miehensä tulee taivaaseen.
Katso video tästä