HENGESSÄ RUKOILEMINEN KANNATTAA
Lähdin asioille vauvan kanssa, kolmen vanhemman sisaruksen jäädessä leikkimään pihalle lastenvahdin kanssa.
Kun palasin takaisin lastenvaunuja työnnellen, siltasaarenkadun kohdalla tunsin kovaa tarvetta puhua kielillä – sen teinkin hiljaisella äänellä.
Hiekkalaatikolle palattuani minua odotti kauhu-uutinen: Vanhin lapsistani, silloin noin nelivuotias oli karannut lapsenvahdilta.
Tämä totesi syyllisen oloisena kertoneensa satua hyppelevista jäniksestä ja epäili tämän tarinan villinneen pojan karkaamaa.

Kiertelin pihoja, soittelin naapurien ovikelloja, parin tunnin päästä soitin jopa poliisille.
Tämä arveli pojan menneen jollekin kaverilleen leikkimään ja ilmaantuvan pian kotiin.
Lisää aikaa kului ja soitin uudestaan poliisilaitokselle.
Sieltä kerrottiin lapsen löytymisestä jostain kauppatorin liepeiltä.
Poika oli sitten toimitetu lastenkotiin, josta ainakin siihen aikaan huostaanotetut lapset johdatettiin eteenpäin,
kun ei osannut kertoa osoitettaan.
Sieltä sain hakea hänet illan jo pimentyessä. Hyvä että luovutettiin minulle.
Mieleeni jäi sieltä pieni Satu niminen tyttö joka oli hyvin liikkuvainen.
Mitähän hänelle kuuluu nykyään.
Tästä tapauksesta on noin 36 vuotta.
Ritva

Itse olin silloin vesipaastossa maalla jolloin luin Raamattua 15 tuntia päivässä, rukoillen samaan aikaan kielillä, kun Ritva soitti tästä, lähdin samantien kotiin ja jatkoin paastoa mehulla, jona aikana luin koko Raamatun kahdessa viikossa.