Ystäväni näki viime lauantaina näyn jossa suomen raja oli ikäänkuin sytytyslanka joka paloi “sähisten” , jostain imatran paikkeilta ylöspäin johonkin noin kajaanin korkeudelle ja siis paloi koko matkalta.

Suunnilleen samasta kohdin kuin Lightlen näky Suomen kartasta
Tulee mieleen Steven Lightlen näky 1974 ja 1980
Lähde: Steven Lightle: JUMALA PUHUI MINULLE/Kuva ja sana
Viimeisinä päivinä, kun sillä kertaa olin Herran edessä, näin näyssä edessäni kuin suuren valkokankaan. Siinä oli paljon ihmisiä, jotka tunnistin juutalaisiksi. Näin myös, että he olivat Neuvostoliitossa. Monilla pienillä kaduilla he kokoontuivat kaikkialta Neuvostoliiton eri alueilta ja kaikki jatkoivat tätä suurta valtatietä, joka kulki länteen päin.
Näin miehiä, joiden tehtävät olivat suurempia kuin Mooseksen. Kun nämä miehet profetoivat Pyhän Hengen johdolla, tuossa maassa tapahtui valtavia katastrofeja. Ne olivat niin ankaria, että ne panivat tuon kansakunnan polvilleen. Sen jälkeen näytti siltä kuin Neuvostoliito olisi sylkäissyt ulos kaikki juutalaiset. He kaikki tulivat tälle Jumalan rakentamalle valtatielle ja kulkivat länttä kohti Puolan, Itä-Saksan, Berliinin kautta ja ylittivät Länsi-Saksan rajan aivan läheltä Helmstedtia. He kulkivat Braunschweigin ja Hannoferin kautta ja jatkoivat länteen kohti Hollantia. Sieltä he nousivat laivoihin, jotka kuljettivat heidät kotiin Israeliin. …..

Vieressäni seinällä oli suuri Suomen kartta. Äkkiä näin tulen syttyvän täsmälleen Neuvostoliiton ja Suomen rajalla. Todellinen tuli liekkeineen ja savuineen. Olin täysin valpas. Katsoin ympärilleni. Mistä saisin vettä tulen sammuttamiseen? Mutta kartta ei palanut. Lumoutuneena katselin tapahtumaa. “Jeesus, mitä on tekeillä?” kysyin. Jälleen tuo tuttu hiljainen ääni puhui sydämessäni: “Muistatko vuoden 1974 näyn?” Kuinka olisin voinut sen unohtaa!
Sitten näin saman näyn uudelleen silmieni edessä. Mutta tällä kertaa kiinnitin huomiota enemmän yksityiskohtiin. Tajusin erityisesti, että luoteisosista Neuvostoliitoa tulleet juutalaiset eivät kulkeneet kohti suurta valtatietä, joka johti Puolan kautta Länsi-Eurooppaan. “Herra, miksi he eivät mene tuolle valtatielle?”
Hän vastasi: “Nämä juutalaiset tulevat vapauteen Suomen kautta. Armossani minä annan heille tilaisuuden olla siunauksena rakkaalle kansalleni.” “Jeesus, mitä minä teen tälle uudelle näylle?” kysyin syvästi liikuttuneena. “Etkö pyytänyt sanaa tämän illan kokousta varten? Tässä se on. Mene ja julista tämä sanoma Suomen kansalle!” Keräsin rohkeutta. Sinä viimeisenä iltana Suomessa julistin juutalaisten exoduksesta Neuvostoliitosta ja puhuin Suomen vastuualueesta.