44 vuotta juhlimme Hääpäiväämme 30.10. sillä sillon lauantaina meidät siunattiin seurakunnassa, mutta 45 hääpäivänä 29.10.2021 menimme vaimomme kanssa käymään silloisessa Helsingin maistraatissa Aleksanterin kadulla, ja muistin kuinka onnellinen olin kun meistä oli tullut mies ja vaimo ikuisesti 29.10.1976 ja ajattelin, tämä oli se todellinen Hääpäivä, vaikka menimmekin yhdessä vuoteeseen vasta seuraavana päivänä lauantaina, kun meidät oli siunattu kokouksessa.

Rakkaus ei koskaan häviä, nyt vuoden päästä rakastan vaimoani yhä edelleen, vieläkin enemmän kun hän asuu “sekunnin” matkan päässä paratiisissa, jonne itsekin kohta pääsen kun Jeesus tulee pian hakemaan sitä maan päältä. Toivon että saan pitää sormustani siihen asti, kaipaan niin kovasti vaimoani.
Ajattelen onko mitään pahempaa kuin avioero jos puoliso rakastaa toista.
Kuolemakin on helpompi kestää, sillä tietää että ero on hyvin lyhytaikainen.
Siksi säälin ihmisiä jotka toinen on hyjännyt, kun toinen on mennyt saatanan ansaan ja hurmaantunut johonkin toiseen.
Kannattaa muistaa apostoli Paavalin sanat “PAETKAA HAUREUTTA”
Hebr.13:4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

Olen niin onnellinen kun saan kohta taas tavata vaimoni, joka nyt iloitsee onnellisena taivaan paratiisissa ja saamme olla yhdessä seuraavat miljoonat vuodet.
Kiitos Jumalalle todellisesta rakkaudesta.