Hämmästyksekseni sain ystävänpäivänä lukea ystävien varoituksia ystävänpäivän pitämisestä kun siihen liittyvät historiasta jotain huonoa ja näin nämä “pyhät” ihmiset saastuttiva sanoillansa mieleni.
Minulle ystävänpäivä on ystävänpäivä ja sitä ihmiset kaipaa. On Jumalasta lähtöisin ystävyys joka on Hengen hedelmä. Välillä tuntuu että uskovaiset taistelevat tuulimyllyjä vastaan, kun todellinen vihollinen nauraa sille. Ystävällisyys sisältyy siihen rakkauden Hengen hedelmään joita ovat:

“Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” (Galatalaiskirje 5:22, FinPR)

Myös Siirak kirjottaa osuvasti ystävyydestä:

Joka viskaa kivellä lintuja, peljättää ne pois: ja joka soimaa ystävää, lopettaa ystävyyden.
21. Jos olet paljastanut miekan ystävääsi vastaan, älä ole toivoton sillä vielä on paluutie.
22. Jos olet avannut suusi ystävääsi vastaan, älä pelkää, sillä sovinto voi syntyä. Mutta soimausta ja ylpeilyä ja salaisuuden ilmaisemista ja kavalaa juonta – niitä pakenee jokainen ystävä.