Osa saarnasta 1959

“Minä olin jokin aika sitten Suomessa, kultaseni.” Ja minä kyselin siellä mieheltä, joka istutti minut paikalleni, tohtori Manninen. Me olimme menossa terveyskylpyyn, jota siellä kutsutaan “saunaksi.” He vievät teidät sinne, kaatavat vettä kuumille kiville, ja se saa teidät hikoilemaan. Sitten he laittavat teidät hyppäämään jäiseen veteen ja takaisin saunaan. Seuraavaksi teidät viedään huoneeseen, jossa on hoitajia, naisia, jotka pesevät miehet (jotka ovat alastomia), ja lähettävät heidät takaisin altaaseen. Minä en mennyt sinne. Sanoin: “Tohtori Manninen, se on väärin.”

Hän vastasi: “Hyvä on sitten, pastori Branham, se on väärin. Mutta entä teidän amerikkalaiset lääkärinne, jotka riisuvat naisen alastomaksi ja tutkivat hänen sukuelimensä? Entä teidän hoitajanne sairaaloissa?”

Minä sanoin: “Suo minulle anteeksi, veli Manninen, sinä olet oikeassa.”

Mitä se on? Se on tavat. Kun olin Pariisissa, saatoin tuskin uskoa, että käymälät sekä miehille että naisille olivat samat. En voinut ymmärtää, että kadun varrella olevat vessat olivat sekä miehille että naisille. En voinut uskoa, että rannalla naiset ja miehet riisuivat vaatteensa viimeiseen vaatekappaleeseen ilman pukuhuoneita, käänsivät selkänsä ja pukivat pienen kaistaleen mennäkseen uimaan. Mutta niin on tapana Ranskassa.

Afrikassa miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, kulkevat ilman vaatteita ruohotasangoilla, tietämättä mitään vessoista tai muusta. Mutta he eivät tiedä eroa. He eivät tiedä muuta. Se on kansojen tapa.

Sanoin: “Kultaseni, me olemme erilaisia, me olemme toisesta kansakunnasta. Me olemme täällä pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, joten nämä asiat näyttävät niin vääriltä. Raamattu sanoo: ‘Ne, jotka tunnustautuvat sellaisiksi, väittävät olevansa pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, he etsivät tulevaista kaupunkia.’”

Mies tai nainen Italiassa, Ranskassa, Afrikassa, tai missä tahansa muussa kansakunnassa, jotka ovat syntyneet Pyhästä Hengestä, eivät tee noita asioita. He eivät pukeudu noihin vaatteisiin. He eivät käyttäydy niin, koska he ovat toisesta kansakunnasta, jonka Hallitsija ja Luoja on Jumala. Me olemme taivaasta. Se henki, joka on teidän sisällänne, ohjaa teidän elämäänne. Jos sinä olet amerikkalainen, toimit kuin amerikkalainen. Jos sinä olet ranskalainen, toimit kuin ranskalainen ja arvostelet muita. Mutta jos sinä olet Jumalasta, toimit niin kuin taivaassa toimitaan, koska sinun Henkesi tulee ylhäältä ja se hallitsee sinua.

Raamatussa ne, jotka etsivät uutta kaupunkia, toimivat eri tavalla. He tunnustivat olevansa pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Mutta Kainin puolella, heistä tuli karkulaisia ja kapinoitsijoita. Kristityt olivat pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Karkulaisella ei ole kotia, ja kapinoitsija on hirvittävä henkilö. Mutta pyhiinvaeltaja on jotakin todellista, ja hän on matkalla toiseen kansakuntaan, etsien tietään kotiin, tunnustaen elämänsä kautta, että hän on toisesta maasta. Siinä on syy.

Kun näin Etelä-Afrikassa kolmekymmentä tuhatta pakanaa, alastomia alkuasukkaita, jotka eivät tienneet paremmasta, seisoen siellä maalattuina ja koristeltuina luilla, yhtä alastomina kuin maailmaan tullessaan, enkä he tienneet sitä. Mutta kun he vastaanottivat Kristuksen ja Pyhän Hengen, he peittivät häpeänsä ja hakivat vaatteita pukeakseen päälleen. Miksi? Heistä tuli pyhiinvaeltajia ja muukalaisia tälle maailmalle. Halleluja! He olivat kaukana Hänestä. Kyllä vain.

Oi, kyllä, nämä ihmiset kutsuvat itseään kristityiksi. He kuuluvat kirkkoihin. He menevät ja sanovat: “Me olemme metodisteja. Me olemme baptisteja. Me olemme helluntailaisia. Me olemme Seitsemännen päivän adventisteja. Me olemme tätä, tuota ja muuta.” Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Teidän henkenne, se elämä, joka on teissä, motivoi ja kertoo teille, mitä te olette. Jeesus sanoi: “Hedelmistään te tunnette heidät.”