(Ajatteli että vaikka Maria kävi kokouksissa, niin hän ei vielä ollut saanut Pyhää Henkeä, eli hän pelastui ja vapautui vihasta)
(Muutin otsikkoa, kun se oli niin yleinen)
Erään saarnaajan kokemus:
Seitsemän tienristeystä
Vuoden 1973 tammikuussa eräs pariskunta, joka
oli osallistunut kokouksiimme Rio de Janeirossa,
tuli pyytämään esirukousta. Edellisenä päivänä
vaimo oli hyökännyt miehensä kimppuun ja lyönyt tätä armotta, vaikka mies oli vahva ja painoi
yli sata kiloa. He saivat jatkuvasti pelätä kohtauksia, joiden aikana naiseen tuli yliluonnollinen
voima, joka pani hänet hyökkäämään kenen tahansa lähellä olevan kimppuun.
Naisen nimi oli Maria. Hän oli viisitoistavuotiaana liittynyt spiritistiseen piiriin ja antautunut pahoille hengille. Vihkiytymisseremoniassa hän oli
tappanut mustan kanan puremalla sitä niskaan ja
juomalla sen veren. Noin viidentoista vuoden ajan
hän oli säännöllisesti ollut yhteydessä tähän
”exuksi” kutsuttuun manalan voimaan.
Mentyään naimisiin Maria lakkasi osallistumasta
näihin istuntoihin. Silti hän jatkuvasti kärsi kohtauksista, joiden aikana häntä täytyi pidätellä,
jopa joskus lukita jonnekin, kunnes kohtaus meni
ohitse.
Maria ja hänen miehensä olivat käyneet sunnuntaikokouksissamme monen kuukauden ajan. He
olivat alkaneet pohtia, voisiko Jumala vapauttaa
hänet tästä riivaajahengestä. Sanoin, että voisimme
käsitellä hänen ongelmaansa sunnuntai-illan kokouksen jälkeen.
Iltapäivän vietin rukouksessa valmistautuen yhteenottoon, josta tuli rajuin kohtaa-
minen pahan hengen kanssa, mitä olin kahdenkymmenen vuoden aikana kokenut.
Useimpien ihmisten lähdettyä rukoushuoneelta
pyysin työtoveriani tri Tito Almeidaa mukaani.
Aloimme puhua Marian ja hänen miehensä kanssa.
Maria kertoi meille, että paha henki oli aina ilmaissut itsensä kirkoissa,
joissa hän oli aikaisemmin käynyt. Meidän rukoushuoneessamme se ei
kuitenkaan ollut hyökännyt. Maria ilmoitti meille,
että Sete Encruzilhadas (Seitsemän tienristeystä,
exun nimi) tuli häneen vain silloin kun itse halusi
ja ettei se totellut ketään. Lisäksi hän kertoi tuntevansa aina, milloin tämä demoni lähestyi. Sillä
hetkellä hän ei havainnut sen olevan läheisyydessä.
Kuitenkin, kun kutsuin pahaa henkeä nimeltä, se
kirjaimellisesti paiskasi Marian tuolista, niin että
vain kengät jäivät paikoilleen. Kumeasti muristen
ja suu vaahdoten hän alkoi ryömiä pitkin rukoushuoneen etuosaa.
Puhuttelin pahaa henkeä Jeesuksen nimessä, ja Marian kasvot kääntyivät minua
kohti. En ole ikinä nähnyt ihmiskasvoja sellaisen
vihan vääristäminä. Hänen huulensa vetäytyivät
taaksepäin ja paljastetuin hampain hän nousi lattialta hyökätäkseen kimppuuni.
Se ei kuitenkaan onnistunut. Käskin riivaajan
lähteä Jeesuksen nimessä. Marian ruumis paiskautui
lattialle. Sitten hän nousi jälleen käydäkseen kimppuuni. Sama toistui viisi tai kuusi kertaa tämän
lyhyen mutta kauhean kamppailun aikana. Tuon verenhimoisen demonin raivo kohdistui yhtä paljon
Mariaan kuin minuunkin. Se paiskasi Marian ruumiin lattialle rajusti ilman armoa.
Vaadin kuitenkin yhä uudelleen ’’seitsemää tienristeystä” lähtemään ja olemaan koskaan enää palaamatta.
Se tapahtui silmänräpäyksessä. Hyökkäys oli
ohitse yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Maria oli
täynnä ruhjeita ja uupunut.
— Pastori, onko se ohitse?
— Maria, minä uskon Pyhän Hengen haluavan
minun kertovan, että tämä oli pahan hengen viimeinen hyökkäys. Se ei vaivaa sinua enää, niin
kauan kuin pysyt Kristuksessa.
*Maria ja hänen miehensä alkoivat uskollisesti
osallistua seurakunnan kokouksiin. Tätä kirjoitettaessa he palvelevat Herraa ilolla.*