Vaimoni äiti Lyyli kuoli 18.12.2010 joka on suuri suru , ainoalle lapselle 53 vuoden jälkeen menettää äitinsä , joka meille 35 joulua on lähettänyt lahjat lapsille ja joka syntymäpäivisin muisti lahjalla tai kortilla (jossa oli yleensä seteli) meitä ja lapsia.
Hyvin odotettu oli myös “mummon paketti” joita tuli muulloinkin kuin jouluna , sisältäen kaikkea hyvää.
Monesti saimme käydä “kylässä” saaden nauttia hyvästä ruuasta ja huolehtimisesta
Suru kun hyvä ,rakastettava ja jalo ihminen poistuu mutta ilo sentähden että:
Hän oli ottattanut vastaan Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseksi elämäksi ja näin ollen eromme on lyhytaikaista.
Myös oli hänen taivaaseen menonsa helppo, kun hän kotonaan Mäntässä odotteli tytärtään Ritvaa, joka oli tulossa poikansa kanssa tapaan häntä ja joka jo edeltä iloitsi että saa Ritvan kanssa paketoida lahjat.
Soitin siis kuolinpäivänä lauantaina n. klo 14:30 että Ritva on lähtenyt matkaan ja saapuu kohta.
Sanoin että lepäisi, sillä kohta Ritva olisi siellä.
Kun vaimoni sitten saapui ennen klo 17, saivat he todeta Lyylin nukkuneen pois istuen omassa keinutuolissaan rauhallisesti.
Saimme Joulukortin (joka on Ritvan valokuvissa) maanataina 20.12 ja se oli leimattu tampereella 18.12 siis kuolinpäivänä joka sattuu olemaan myös minun rakkaan äitini kuolinpäivä (18.12.1971) 39 vuotta sitten.
Jouluaattona käydessämme syömään luin Filippiläskirjeestä tekstin jonka omistin Lyylille,

Filippiläiskirjeestä luvusta 1
21. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
22. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
23. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;

Myös soitin kuolinpäivänä profeetta Anterolle jolla oli hyvä Sana ja näky Herralta.
Kiitos Jumalalle!

Kiitos myös kaikille ystäville jotka ovat meitä rukouksissa muistaneet!
Kiitos!