Hudson Taylorita kysyi kiinalainen uskoon tullut Lee että kuinka kauan oli englannissa tiedetty Jeesuksesta, ja Hudson joutui häpeillen tunnustamaan:“satoja vuosia”
johon Lee sanoi suunnilleen jotenkin näin:Miksi ette aikaisemmin tulleet, Isäni kuoli kaksikymmentä vuotta sitten ja hän etsi kovasti Jumalaa”

Myös korealainen Choo Thomas oli järkyttynyt kun näki äitinsä tuonelassa, ja kertoi äitinsä olleen hyvä ihminen mutta budhalainen, joka kuoli nuorena sairauteen,eikä hän ollut koskaan kuullut Jeesuksesta.

Kuinka valitettavia kohtaloita, miksi ei kukaan ollut heille kertonut?
Vastaus löytyy roomalaiskirjeestä luvusta 10:

Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet’? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” (Kirje roomalaisille 10:13-15)

Lähettäjien puute on valtava, maailma kristittyjen varoista on 0,1% mennyt saavuttamattomien kansojen saavuttamiseen, joita sentään on yli 2 miljardia, seurakuntien varoista 87% on mennyt omaan työhön ja 12% muualla jo saavutettujen kansojen keskellä tehtävään työhön ja vain 1% siihen tärkeimpään eli saavuttamattomien kansojen saavuttamiseen.
Lähetystyöntekijöistäkin 80% tekee työtä jo saavutettujen kansojen keskellä ja vain 20% niiden keskellä joilla ei ole tilaisuutta kuulla iankaikkisen elämän lahjasta.

Suurin osa meistä kristityistä on lähettäjiä, ja se on tärkeintä mitä me voimme tehdä, on ehdottomasti ensisijaisen tärkein tehtävä auttaa niitä jotka vievät evankeliumia saavuttamattomiin kyliin ja kaupunkeihin.
Hyvin harva meistä itse voi mennä.
“Miksi kukaan saisi kuulla evankeliumia kaksi kertaa ennenkuin jokainen on saanut kuulla edes kerran” Tilastoja englanniksi