Jumalan ilmoittama ikuinen olemassaolo ihmiselle on äärettömän iso juttu.
Ihmisen syntymä, kun hän “valuu” kohdusta ja vetää ensimmäisen henkäyksensä, on suhteessa paljon pitempi aika kun meidän sata vuotta täällä maanpäällä ikuisuuteen verrattuna.
Me siis olemme nyt vasta “synnytyskanavassa” ja elämä alkaa todella vasta kun siirrymme ikuisuuten, jossa meillä on uusi ruumis eikä Aatamin tuoma synnin rasite enää vaivaa, kiusaukset ovat poissa ja kaikki muukin paha perintö.
Onneksi ei Aatami ehtinyt syödä elämän puusta niin että olisimme saaneet ikuisuuden olla syntiin sidottuna, vaan nyt odottaa valtava tulevaisuus jokaista Jumalan lasta.

1 Moos.3:22. Ja Herra Jumala sanoi: “Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!”

Ikuisuus ilman mitään on niin kauhistuttava, saati sitten jos siihen lisätään tulikivijäven tuska, niin että sitä on mahdotonta käsittää, muuten kuin että kannattaa tehdä kaikkensa ettei sinne päädy.

Siksi yli kaiken, varo sanomasta mitään Pyhää Henkeä vastaan (uskoisin että silloin kun Hän toimii ja liikkuu) koska sitä et saa ikinä anteeksi , et tässä ajassa , etkä edes tulevassa ajassa.