“Maatessani Jumalan voiman alla olin kuin laajalla tasangolla. Näin mailikaupalla ympärilleni aivan kuin Amerikan suurilla tasangoilla.
Katselin joka suuntaan, mutta en nähnyt missään elonmerkkiä. Ei ollut puita, ei ruohoa, ei kukkia eikä minkäänlaista kasvullisuutta. Ei ollut lintuja eikä mitään eläimiä. Tunsin itseni yksinäiseksi. Katsoessani länteen havaitsin taivaanrannalla pienen pilkun. Aluksi se oli ainoa liikkuva esine, minkä saatoin nähdä, ja niin katselin sitä jatkuvasti.
Tarkatessani sitä huomasin sen kasvavan suuremmaksi. Se liikkui minua kohti. Tarkkasin sitä jatkuvasti, kunnes se alkoi saada hahmoa ja muotoa.
Näin, että se oli hevonen. Kun se tuli vielä lähemmäksi, näin miehen hevosen selässä ratsastamassa täyttä vauhtia minua kohti. Ratsastaja piti hevosen suitsia oikeassa kädessään, ja vasemmassa kädessään hän piteli korkealla päänsä yläpuolella paperikääröä.
Kuten sanottu, en tiennyt mitään maanpäällisestä ympäristöstäni, vaan tunsin seisovani korkealla tasangolla avaruudessa. Kun ratsastaja tuli luokseni, hän nykäisi hevosen suitsista ja pysähtyi eteeni. Seisoin hänen oikealla puolellaan. Hän siirsi käärön vasemmasta kädestään oikeaan käteeni ja ojensi sen minulle.
Kun avasin 12—14 tuuman pituisen paperikäärön, mies sanoi: “Ota ja lue.” Sivun yläreunassa oli isoilla, selvillä ja mustilla kirjaimilla sanat: “SOTA JA HÄVITYS.” Olin hämmästynyt. Hän pani oikean kätensä pääni päälle ja sanoi: “Lue Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Lukiessani mitä oli kirjoitettu paperille ja sanojen opettaessa minua näin ilmestyksessä, mitä luin.
Aivan ensiksi luin tuhansista ja taas tuhansista univormupukuisista miehistä. Sitten katsoin ja näin miesten marssivan rivistö rivistön jälkeen, niin kuin sotilaat marssivat sotaan. Katsoin sinnepäin, minne he marssivat, ja sikäli kuin saatoin nähdä, miehiä oli marssilla tuhansittain.
Luin jälleen kääröä ja kun katsoin ympärilleni näin sen, mitä olin juuri lukenut. Näin paljon naisia: vanhoja ja valkotukkaisia, keski-ikäisiä, nuoria ja teini-ikäisiäkin. Muutamat nuoremmista kantoivat lapsia sylissään. Kaikki naiset olivat surusta kumarassa ja itkivät vuolaasti. Ne, joilla ei ollut lapsia, pitivät käsiään ristissä. Kyyneleet viilasivat heidän silmistään virtanaan.
Katsoin jälleen kirjakääröä ja sitten ilmestyksessä näin, mitä olin lukenut. Näin suuren kaupungin ääriviivat. Katsoessani lähemmin näin, että sen talot olivat palaneita runkoja ja kaupunki oli osaksi raunioina. Ei ollut kirjoitettu, että vain yksi kaupunki olisi raunioina, tuhottuna ja palaneena, vaan että monet kaupungit tuhoutuivat aivan samalla tavalla.
Käärö oli kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa ja näytti siltä, että Jeesus itse puhui siinä. Luin: “Amerikka saa viimeisen kutsunsa. Muutamat kansakunnat ovat jo saaneet viimeisen kutsunsa, eivätkä enää koskaan saa toista etsikonaikaa.” Sitten oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla: “Kaiken loppu on käsillä.” Tämä lause toistui neljä tai viisi kertaa.
Sitten sanottiin: “Kaikki Hengen lahjat tulevat toimimaan seurakunnassa näinä viimeisinä päivinä. Seurakunta tulee tekemään suurempia tekoja, kuin alkuseurakunta teki. Sillä on oleva enemmän voimaa, suurempia merkkejä ja ihmeitä, kuin luetaan Apostolien teoissa. Olemme nähneet ja kokeneet monia parantumisia, mutta nyt näemme hämmästyttäviä ihmeitä, sellaisia, joita ei ole ennen nähty. Yhä enemmän ja enemmän tapahtuu ihmeitä viimeisinä päivinä, jotka ovat juuri edessä (viittaus viimeisten päivien loppuun), sillä on aika ihmetekojen lahjan ilmaantua entistä huomattavammassa määrässä. Olemme nyt saapuneet ihmeitten alueelle. Monet omistani eivät ota vastaan Henkeni toimintaa. He kääntyvät takaisin, eivätkä ole valmiita kohtaamaan Minua saapuessani. Väärät profeetat ja saatanallista alkuperää olevat ihmeet pettävät monia. Mutta seuratkaa Minua, niin ette joudu petetyiksi. Minä kokoan omiani ja valmistan heitä, sillä aika on lyhyt.”
Sain useita muita kehotuksia valvomiseen, heräämiseen ja rukoilemiseen, etten joutuisi petetyksi. Sitten luin: “Niinkuin oli Nooan päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Niinkuin Minä puhuin Nooalle ja sanoin: ’Vielä seitsemän päivää ja Minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja jokainen elävä olento kuolee maan päältä’, niin puhun tänä päivänä ja annan Amerikalle viimeisen varoituksen ja kutsun parannukseen. Tämä aika on verrattavissa Nooan aikojen seitsemään viimeiseen päivään.
Varoita tätä sukupolvea, niin kuin Nooa varoitti aikalaisiaan, sillä tuomio on lankeamassa. Ja nämä sanat toteutuvat pian, sillä Minä tulen pian. Tämä on viimeinen herätys. Minä valmistan kansaani tulemukseeni. Tuomio on tulossa, mutta Minä kutsun kansani pois luokseni, ennen kuin pahin on tuleva. Mutta ole sinä uskollinen ja valvo ja rukoile.” Sitten sanoma päättyi sanoilla: “Sillä kaiken loppu on lähellä.”

Kirjasta Uskon näkyihin s.38-41