“Viimeisinä päivinä, kun sillä kertaa olin Herran edessä, näin näyssä edessäni kuin suuren valkokankaan. Siinä oli paljon ihmisiä, jotka tunnistin juutalaisiksi. Näin myös, että he olivat Neuvostoliitossa. Monilla pienillä kaduilla he kokoontuivat kaikkialta Neuvostoliiton eri alueilta ja kaikki jatkoivat tätä suurta valtatietä, joka kulki länteen päin.
Näin miehiä, joiden tehtävät olivat suurempia kuin Mooseksen. Kun nämä miehet profetoivat Pyhän Hengen johdolla, tuossa maassa tapahtui valtavia katastrofeja. Ne olivat niin ankaria, että ne panivat tuon kansakunnan polvilleen. Sen jälkeen näytti siltä kuin Neuvostoliito olisi sylkäissyt ulos kaikki juutalaiset. He kaikki tulivat tälle Jumalan rakentamalle valtatielle ja kulkivat länttä kohti Puolan, Itä-Saksan, Berliinin kautta ja ylittivät Länsi-Saksan rajan aivan läheltä Helmstedtia. He kulkivat Braunschweigin ja Hannoferin kautta ja jatkoivat länteen kohti Hollantia. Sieltä he nousivat laivoihin, jotka kuljettivat heidät kotiin Israeliin.” sivulta 35
“Lokakuussa 1980 lensin Suomeen pitämään kokoussarjaa. Braunschweigin näystä oli kulunut kuusi vuotta. Yhdentoista päivän aikana puhuin 29 kertaa. Lopussa olin kuin tyhjiin puristettu sitruuna. Matkan viimeisenä päivänä istuin ystäväni Rauno Kokkolan toimistossa aivan uupuneena. Jos olisin voinut, olisin lentänyt heti kotiin. Enää en halunnut puhua mitään. Mitä minun odotettiin sanovan kaikkien näiden päivien jälkeen. Valitin: “Jeesus, olen aivan lopussa, anna minulle sanat tätä iltaa varten.”
Vieressäni seinällä oli suuri Suomen kartta. Äkkiä näin tulen syttyvän täsmälleen Neuvostoliiton ja Suomen rajalla. Todellinen tuli liekkeineen ja savuineen. Olin täysin valpas. Katsoin ympärilleni. Mistä saisin vettä tulen sammuttamiseen? Mutta kartta ei palanut. Lumoutuneena katselin tapahtumaa. “Jeesus, mitä on tekeillä?” kysyin. Jälleen tuo tuttu hiljainen ääni puhui sydämessäni: “Muistatko vuoden 1974 näyn?” Kuinka olisin voinut sen unohtaa!
Sitten näin saman näyn uudelleen silmieni edessä. Mutta tällä kertaa kiinnitin huomiota enemmän yksityiskohtiin. Tajusin erityisesti, että luoteisosista Neuvostoliitoa tulleet juutalaiset eivät kulkeneet kohti suurta valtatietä, joka johti Puolan kautta Länsi-Eurooppaan. “Herra, miksi he eivät mene tuolle valtatielle?”
Hän vastasi: “Nämä juutalaiset tulevat vapauteen Suomen kautta. Armossani minä annan heille tilaisuuden olla siunauksena rakkaalle kansalleni.“ “Jeesus, mitä minä teen tälle uudelle näylle?” kysyin syvästi liikuttuneena. “Etkö pyytänyt sanaa tämän illan kokousta varten? Tässä se on. Mene ja julista tämä sanoma Suomen kansalle!” Keräsin rohkeutta. Sinä viimeisenä iltana Suomessa julistin juutalaisten exoduksesta Neuvostoliitosta ja puhuin Suomen vastuualueesta.” sivuilta 37-37 Kuva ja sana 1983 julkaisemasta kirjasta.
Steven Lightle: Jumala puhui minulle Neuvostoliiton juutalaisten exoduksesta