Tässä on englanninkielinen linkki josta voit lukea paljon taivaasta.
Mutta voi kyllä google kääntäjälläkin kääntää suomeksi, se näkyy sivun vasemmassa yläreunassa.
suomi
Palvelun tarjoaa Google Kääntäjä

THIS BOOK IS DEDICATED TO A MAN SENT FROM GOD WHOSE NAME IS JOHN AND TO MY DEDICATED FAMILY
C O N T E N T S
PART ONE: Testimony of Oden Hetrick
Chapter 1 — Angels from Heaven
Chapter 2 — My First Visit to Heaven
Chapter 3 — The Three Divisions of Heaven
Chapter 4 — The Outer Suburbs of Heaven
Chapter 5 — Learning a Spiritual Principle
Chapter 6 — A Beautiful Secret
Chapter 7 — Companionship in Heaven
Chapter 8 — Questions Answered
Chapter 9 — Through the Gates
Chapter 10 — Into the City
Chapter 11 — Garments of Heaven
Chapter 12 — The City Mansion
Chapter 13 — The Temple of Heaven
Chapter 14 — The Temple Wall
Chapter 15 — The Children’s Nursery Class
Chapter 16 — A Class for Covenant Companions
Chapter 17 — Seven Spiritual Intimacies
Chapter 18 — The Chamber Mansion
Chapter 19 — The Throne of God and of The Lamb
Chapter 20 — The Face of God
Chapter 21 — Bright Clouds

Viime yönä sain nähdä ihanan unen vaimostani joka muutti paratiisiin 1v7kk sitten.
Tämä oli ensimmäinen uni, olin kyllä unessa tavannut hänet viime vuoden elokuussa mutta se ei ollut vain uni, vaan todella tapasin hänet.
Mutta nyt juhannusaattona, viime öisessä unessa sain halata häntä ja levätä hänen vieressään kun emme olleet tavanneet pitkään aikaan. Kiitos Jumalalle valtavan hieno ja onnellinen uni.

Vuonna 2021 Rakastin niin paljon vaimoani, että mietin välillä rakastanko häntä enemmän kuin Jumalaa, mutta nyt tiedän kun silmäni ovat suuresti auenneet ja sydämeni on säjetty, henkeni murtunut, että rakastan Jumalaa enemmän kuin mitään muuta.

Rakkauskirje
Keijo Tertsunen 15. syyskuuta 2005 klo 2.02
Vast. ott.: ritva.tertsunen@gmail.com

Minä Rakastan Sinua enemmän kuin käsität.

Mikään kauneus ei vedä vertoja siihen kauneuteen jota olen oppinut sinussa tuntemaan.

Eipä mikään mittari voi mitata sitä rakkautta arvostusta ja kunnioitusta joka nousee minussa kun katselen kaikkia vuosia taaksepäin .

Onni täyttää sydänmeni , kun vai hiljaa makaan vieressäsi.

Ja olen iloinen että saamme yhdessä olla Herran tulemukseen saakka , joilloin kaikki muuttuu “sanoinkuvaamattoman” hyväksi.

keka

44 vuotta juhlimme Hääpäiväämme 30.10. sillä sillon lauantaina meidät siunattiin seurakunnassa, mutta 45 hääpäivänä 29.10.2021 menimme vaimomme kanssa käymään silloisessa Helsingin maistraatissa Aleksanterin kadulla, ja muistin kuinka onnellinen olin kun meistä oli tullut mies ja vaimo ikuisesti 29.10.1976 ja ajattelin, tämä oli se todellinen Hääpäivä, vaikka menimmekin yhdessä vuoteeseen vasta seuraavana päivänä lauantaina, kun meidät oli siunattu kokouksessa.

Rakkaus ei koskaan häviä, nyt vuoden päästä rakastan vaimoani yhä edelleen, vieläkin enemmän kun hän asuu “sekunnin” matkan päässä paratiisissa, jonne itsekin kohta pääsen kun Jeesus tulee pian hakemaan sitä maan päältä. Toivon että saan pitää sormustani siihen asti, kaipaan niin kovasti vaimoani.
Ajattelen onko mitään pahempaa kuin avioero jos puoliso rakastaa toista.
Kuolemakin on helpompi kestää, sillä tietää että ero on hyvin lyhytaikainen.
Siksi säälin ihmisiä jotka toinen on hyjännyt, kun toinen on mennyt saatanan ansaan ja hurmaantunut johonkin toiseen.
Kannattaa muistaa apostoli Paavalin sanat “PAETKAA HAUREUTTA”
Hebr.13:4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

Olen niin onnellinen kun saan kohta taas tavata vaimoni, joka nyt iloitsee onnellisena taivaan paratiisissa ja saamme olla yhdessä seuraavat miljoonat vuodet.
Kiitos Jumalalle todellisesta rakkaudesta.

Näin vaimoni unessa, nuorempana täynnä viisautta, lempeyttä ja rakkautta ja hän kysyi minulta asiaa, jonka vasta myöhemmin kerron, mutta oli niin todellinen, vähän niinkuin enkeli Gabriel ilmestyi Joosefille unessa, Jumala käyttää unimaailmaa.
Hän on rajoittamaton oman päätöksensä mukaan.

“Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä
20. ja sanoi: “Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä”.” (Matteus 2:19-20, FinPR)

“Kun kissalla eli viikon

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja. Bazar 2014.

“Olisi hienoa saada jostakin vielä kissa. Siitä riittäisi meille pitkäksi aikaa”, kirjoittaa 16-vuotias Lena Muhina 18.12.1941. Saartorengas puristaa leningradilaisia, niinpä Lenan kotona on teurastettu lemmikkikissa.

Lähes kolmen vuoden piirityksessä miljoona leningradilaista kuoli nälkään ja pommituksiin. Lena selvisi,

Piirityspäiväkirjan teksti on harvinaisen tiedostavaa ja rekisteröi tarkasti kirjoittajan tunteita. Sen sivuilla haaveilee aluksi nuori tyttö. Hän aikoo olla hyvä neuvostokoululainen, kasvaa ja kehittyä. Sodan sytyttyä sävy muuttuu.

Kirja näyttää, miten nälkä vaikuttaa tunteisiin ja ajatuksiin. Lena toivoo kotonaan asuvan vanhan Akan kuolevan pian, jotta ruokaa riittäisi enemmän äidille ja hänelle.

Muhinan päiväkirja keskittyy yksilön kärsimyksiin sodassa. Se ei ollut sodan jälkeisessä Neu vostoliitossa suosiossa. Onneksi Muhinan päiväkirja lahjoitettiin vuonna 1962 Neuvostoliiton valtion arkistoon, josta sen löysi historiantutkija Sergei Jarov. Ainutlaatuinen dokumentti toisesta maailmansodasta päätyi julkisuuteen.

Marja Kuparinen”

Kuvittelen välillä kaikenlaisten hyödykkeiden kerta kaikkiaan loppuvan.
Teen näin kehittääkseni omaa kykyäni ajatella ja luoda jotain korvaavaa
puutuvan ruoka-aineen tai muun tilalle.
Joskus olen kuvitellut kirjoittavani novellin ”Vähiin käy ennen kuin loppuu”
No mihin se loppuu? Vesivelliin vai kissan syömiseen?
Uskon kyllä Jumalan pitävän huolta omistaan,
En tiedä Zimbaben nykyistä tilannetta mutta kun haastateltiin erästä luterilaista
kirkon virkamiestä hän sanoi pappien ajan kuluvan ruoan etsimiseen.
Uskon myös vähävaraisen ihmisen kykyyn pitää yllä jonkinlaista elintasoa.
Isä meidän rukouksessa sanotaan ”Anna meille TÄNÄ PÄIVÄNÄ meidän
jokapäiväinen leipämme – ei siis huolta huomisesta, eikä tarvitse Herran lapsen
mennä nälkäisenä nukkumaan.
On tietysti hyvä mahdollisimman paljon kerätä tietoutta, luomakunnasta ja myös
eri ruoka-aineiden korvaamista toisella. Pihvejä syntyy vaikka mistä.

Vaimoni kirjoitus aviopuolison valinnasta. (luin tämän hänen poismenonsa jälkeen.)

Ritva: Seurustelumme kävi näin

Sovin seurakuntamme paimenen kanssa rukoilevamme minulle miestä 3xpäivässä.
En ollut ikääntyvä vanhapiika, vaan halusin varmistaa oikean valinnan.
Pari minusta kiinnostunutta kaveriakin löytyi.
Kun päätin olla ajattelematta sitä toista, rukouksessa näin päälleni jakautuvan
tulen säteitä – niin Jumala viestitti minulle Hyvä Tyttö!
Toinen ihailija piti etäisyyttä – hyvä niin.

Erilaisten kommellusten jälkeen tutustuin nykyiseen mieheeni.
Alusta pitäen tunsin rauhaa ja rentoutta hänen seurassaan.
Yleensä minulla oli jokin varautuneisuus sisimmässäni kaikkia ihmisiä kohtaan.
Hänen tapauksessaan ei sitä ollut.

Kannattaa siis määrätietoisesti rukoilla itselleen puolisoa,
(en tarkoita tällä sitä ettei parisuhdelle muuten löytyisi,
vaan sitä ettei valitsisi “väärin”)
Herran kyllä näistäkin tapauksissa auttaa ja armahtaa.

Oma rukoustaisteluni kesti n. 1ja1/2 vuotta. :)

26 päivää ennen poismenoaan Vaimoni Ritva kirjoitti:

Unessa minulle ojennettiin kimppu valkoisia ruusuja.
Aikaisemmin olin kokenut Jumalan rauhan.
Ei sisäistä vaan aivan ulkopuolelta tulevan.

Noin pari kolme viikkoa sitten tunsin aivan fyysisesti
kuinka päähäni kaadettiin öljyä.
Kuin olisi puoli pulloa oliiviöljyä kaadettu – sellaiselta se tuntui.

Mitä tähän rauhan kokemiseen tulee, se on vienyt minulta pois
joidenkin tilanteiden jännittämisen ja sellaisten asioitten suorittamisen
jotka eivät sittenkään (ehkä) ole niin välttämättömiä.

Outo negatiivinen kokemus oli elämäni ensimmäinen paniikkihäiriö kokemus.
Sellaiseksi sen koin.
Olin kotonani en ajatellut mitään pelottavaa enkä ahdistavaa silti tuli paha olo.
Ehkäpä nämä valkoiset ruusut olivat parannuksen kukat.
Jumalan rauhan seuraaminen on vapauttavaa – todella vapauttavaa.

1 Kuningasten kirja 18:5
Ahab sanoi Obadjalle: “Kulje maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot.
Kenties me löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä,
niin ettei meidän tarvitse hävittää elukoita.”

Profeetta Eliasta Jumala piti huolen koko kuivuuden ajan.
Keritin purosta sai juoda ja korpit toivat hänelle leipää ja lihaa.
Sitten puro kuivui!

Nykyäänkin voi nauttimamme edut ja hyödykkeet loppua.
No Jumala uskollisuudessaan avaa jotain uutta!
Minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä!
Siis löytyi uusi elinmahdollisuus.
Vieläpä niin omituisesta paikasta kuin nälkäkuoleman partaalla
hoippuvan naisen luota Jumala teki ihmeen
Elialle, leskelle ja hänen pojalleen.
Jauhoruukku ja öljyastia pysyivät aina täytenä,
niinpä mekin voimme luottaa tarpeittemme täyttyvän eri tavoin.
Ei tarvitse jäädä tuijottelemaan ”kuivaa puron uomaa” vaan
saa luottaa Jumalan tuovan uusia elinmahdollisuuksia.
Jos pula-aika tulee taas tärkein hyödyke ovat elintarvikkeet.
Jos kriisi on kovempi tärkein on puhdas vesi.
Käytännössä on keitettävä 5 min. jos epäilee vedessä olevan jotain.
Jos on juomakelvotonta vettä voihan sitä käyttää peseytymiseen
pyykkiin ja siivoukseen.
Kuulemma puutarha voidaan hätäkastella menovedelläkin.
Kulutustavaroiden tärkeysjärjestys on mielestäni tämä.
Ravinto, puhdistusaineet ja vaatteet, tämä on mielestäni tärkeysjärjestys.
Mitä nyt alkaisimme tehdä jos elintarvikkeitten saanti ei olisi samaa
kuin tavallisesti, No, porukka lähtisi kalaan.
Varmaan ensiksi pitäisi valmistaa kalapullia ja ”aasialaisittain” tehtyjä tulisia annoksia.

Nurmikkoon raivattaisi perunapelto odottamaan kevään kylvöä.
pihalta kerättäisiin omenat ja orapihlajan marjat.
Nyt myös metsästä otettaisiin antimet talteen – mitä siellä suinkin olisi.
Tähän vuodenaikaan kasvien juuret ovat kerättävässä kunnossa.
Voikukka + muut. Jauhoja voi jatkaa millä vaan viherjauheella.
Siis syötävät lehdet ynm. kuivuriin ja sitten siivilän läpi hierotaan
ettei tule lehtiruotoja mukaan.
(nyt on loppukesä eivätkä kaikki viherkasvit ole parhaimmillaan)

Jossakin kirjassa neuvotaan jopa 30% voitavan sekoittaa leipätaikinaan
viherjauhetta. Mielestäni se on liikaa.
Nokkosjauhettakin suositellaan vain 13%.
Normaalien pesuaineiden loppuessa on van opittava yhdistämään lipeää
ja rasvaa (Mitä tahansa rasvaa) niin että ne ovat grammalleen oikeassa suhteessa,
jotta lopputuloksena olisi saippua.
Etikkaa ja soodaa myös hyvä hyödyntää kodin siivouksessa.
Kuuma vesi puhdistaa myös paremmin kuin kylmä.

Sitten puro kuivui…
Viimeinen pisara kulutettu shampoo pullosta, luomiväripaletissa ei ole muruakaan.
Olen lukenut hyvän shampoon syntyvän soodasta ja omenaviinietikasta
tarvitsee kuulemma lisätä jotain hajuainetta jos omenaviini haisee liikaa hiuksissa.
Smokin Eyes paletti syntyy sekoittamalla vaseliiniin erisävyistä tuhkaa,
näin syntyy hieno paletti.
Lisävärejä saa sekoittamalla myrkyttömiä väriliituja vaikkapa sulatettuun palmuöljyyn.
Sen sulamislämpötila on aika alhainen. Varmaan muukin pigmentti löytyy.
Hiuksiin olen kokeillut kurkumaa – tosi keltainen lopputulos.
Tukka oli kuin vanhassa jälkikäteen väritetyssä valokuvassa.
Punajuurta en ole vielä kokeillut saattaa olla melko hyvä sävy hiuksiin – entäpäs jos yrittäisin raidottaa sillä.
Löysin kirjan jonka sisään olin prässännyt kasveja ajat sitten.
Olivat säilyneet hyvin.
Vaan parasta oli kun prässätty orvokki ei ollut menettänyt väriään.
Se oli edelleen sininen ja löysi tiensä askartelemaani syntymäpäiväkorttiin.

(Ritva edesmennyt vaimoni)